Samuli Putro: Elämäni miehet
WSOY 2025
Omaelämäkerrallinen teos miehistä, jotka ovat jättäneet jäljen Putron elämään. Se kertoo monista tunteista, kuten kateudesta, häpeästä ja hyväksynnästä, ja niiden tarkastelusta vivahteikkaasti. En muista lukeneeni vastaavaa, jossa mies pohtii näin auki ja herkästi myös negatiivisia tunteitaan ja omaa rooliaan elämän mutkissa. Minua kosketti erityisesti ne miessuhteet, joissa kuvataan ystävyyttä ja haavoittuvuutta näissä suhteissa. Putro kirjoittaa myös oivaltavasti, että kirjoittaessaan elämänsä miehistä, hän kirjoittaa samalla myös elämänsä naisista ja heidän kauttaan, ainakin sen hetkisen puolisonsa.
Lukiessani mietin välillä Putron tekemää musiikkia ja sitä, miten hänen henkilökohtainen elämänsä on vaikuttanut siihen. Minulla on hänen musiikistaan erityisiä muistijälkiä, joista useimmat sijoittuvat 1990-luvun loppuun, Zen Cafen alkuaikoihin. Lakkiaisiani edeltävän illan keikka rantakallioilla. Zen Cafen ensimmäinen levy Romuna oli julkaistu samana vuonna aikaisemmin keväällä. Vahvemmin muistan ja tunnen pääkaupungissa asumisen ensimmäiset vuodet, etenkin Kallio Kukkii -tapahtumat ja Tavastian keikat. Vaikka minä lipsuin ajattelemaan Putron lauluja ja niiden tekstejä, musiikki ei kuitenkaan ole teoksessa pääosassa.
Putro käy läpi teoksen terapiassa ja saa sieltä neuvoja kirjoittaa asioita ylös. Terapiakuvaukset ovat inhimillisiä ja uskottavia. Putron kieli on läpi teoksen kaunista, selkeää.
Terapeuttisen ja luovan kirjoittamisen näkökulmasta hymyilin lukiessani. Listat, ne toimivat lukkojen avaamisessa usein hyvin. Minkälaisen listan sinä saisit aikaiseksi, jos miettisit elämäsi miehiä? Tai elämäsi naisia? Voisitko kirjoittaa heistä tai valita ainakin yhden, josta aloittaa? Rohkaisen kokeilemaan.
”Ja turvapaikka, sekin pitäisi löytää. Ei tästä helppoa tule, mutta kai minä selviän, mietin noustessani jaloilleni. Vesi kimmeltää. Ravistelen itseäni ja vedän syvään henkeä.”
Vastaa