Vuosi vaihtui, toivottavasti parempaa kohti kaikin tavoin ja pyrin siihen, että blogissa olisi jatkossa aktiivisempaa. Vuosi 2025 oli lukemisen ja kirjallisuuden osalta mielestäni hieno vuosi. En lukenut ihan yhtä paljon kuin edellisenä vuotena, mutta lähes kirjan per viikko, mitä voisi pitää tietynlaisena tavoitteena. En ajattele lukemista kuitenkaan jonkinlaisena tavoitteena, vaan se on itsessään enemmän. Lukeminen on itselleni tapa elää. Se avaa ovia erilaisiin maailmoihin, auttaa ymmärtämään itseä ja muita paremmin. Samalla se on tapa rentoutua ja keskittyä yhteen asiaan.
Tietyt teemat ja muutamien samojen kirjailijoiden teokset löytyvät vuosittaisilta lukulistoiltani, kun tarkastelen niitä myöhemmin. Perhesuhteet, ylisukupolvinen periytyminen, naisen asema ja elämä eri aikoina eri kulttuureissa, toislajisuus, ihmisen ja luonnon suhde ovat teemoja, joiden äärelle hakeudun kirjallisuuden ja tarinoiden muodossa yhä uudestaan.
Aloitin viime vuoden lukemalla Anni Kytömäen upean Mireabliksen, ja viimeiseksi teokseksi jäi maaginen Han Kangin Älä jätä hyvästejä. Voisin kutsua molempia edellä mainittuja sekä Tommi Kinnusen Kaarna -teosta täydellisiksi kirjoiksi. Näissä kaikissa oli upeaa luontokuvausta, hitaasti avautuvia henkilöhahmoja ja väkivaltaista historiaa taustalla jotenkin persoonallisella tavalla yhdistettynä. Kieli oli kaunista ja rivien väliin jäi paljon.
Kauneimmat ja merkityksellisimmät esikoisteokset
Liisa Suomala: Kaikki päätyy kevääseen
Satu Laatikainen: Hyvästi itä
Kauneimmat, mieleenjäävät
Nina Ridze: Kurjet lentävät etelään
Valerie Perrin: Sunnuntain unohdetut
Uutta ajateltavaa
Sigrid Nunez: Paras ystävä
Kerstin Ekman: Suden jälki
Hienoimmat maailmalta
Colm Toibin: Long Island
Jenny Erpenback: Kairos
Richard Powers: Alkumeri
Samatha Harvey: Kiertoradalla
Merkityksellisin esseeteos
Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin
Ajatuksia jäsentävä tietokirja
Pavel Tahkovuori & Benjamin Pitkänen: Rakkaat eläimet, joita syömme
Vuoden helmet, tärkeimmät
Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia
Monika Fagerholm: Eritystila/ Kapinoivia naisia
Vuoden yllättäjänä pidän alkuvuodesta lukemaani Hanna Himankan Kauhan tasapainoa. Se näytti kirjaimellisesti sen, miten ruokamuistojen kautta voi tuoda esille elämäntarinaansa, sen tärkeitä, iloisia, surullisia, juhlavia ja arkisia tapahtumia – elämää kokonaisuudessaan.
Hyvää alkanutta luku- ja kirjoitusvuotta meille kaikille!
Vastaa