Pihla Hintikka: \u00c4idin oma Otava, 2024<\/p>\n\n\n\n
Onko jokainen lapsi jonkun oma? Ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja koskettava romaani \u00e4itiydest\u00e4, hoivasta, perhesiteist\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4ntymisoikeuskysymyksist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Teos on vahvasti yhteiskunnallinen ja se tutustutti minut anonyymiin synnytt\u00e4miseen, joka on edelleen mahdollista Ranskassa. Romaani on my\u00f6s sukellus ranskalaiseen yhteiskuntaan, sen tapoihin ja luokkaeroihin sek\u00e4 nykyaikaiseen orjuuteen.<\/p>\n\n\n\n
Anonyymi synnytt\u00e4minen tuntui lukiessa jotenkin h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, miten on mahdollista, ett\u00e4 t\u00e4llaista voi laillisesti tehd\u00e4 viel\u00e4 ns. kehittyneiss\u00e4 maissa. Toisaalta se nostaa esiin my\u00f6s i\u00e4nikuinen kysymyksen siit\u00e4, saako nainen lopulta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 omasta vartalostaan. Millaisessa tilanteessa naisella ei olisi oikeutta aborttiin? Kuka sen lopulta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Romaanissa muutaman naisen tarinat punoutuvat yhteen Pariisissa. Evan tarina tuo erityisesti esille valintojen merkitykset ja luokkaerot, luokkanousun \u2013 onko se lopulta t\u00e4ysin mahdollista vai tunteeko silti jos ei koko ajan niin ainakin hetkitt\u00e4in silt\u00e4, ett\u00e4 olisi v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Ei osaa, ei pysty, ei halua.<\/p>\n\n\n\n
Nadian tarina kosketti itse\u00e4ni ehk\u00e4 eniten. Nadia saapuu ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen ty\u00f6nv\u00e4litysfirman avulla Moldovasta Pariisiin lastenhoitajaksi. Ja heti aluksi h\u00e4nelt\u00e4 vied\u00e4\u00e4n passi. My\u00f6s muiden lastenhoitajien tarinoiden surulliset k\u00e4\u00e4nteet saivat aikaan vihaa lukiessani. Ep\u00e4oikeudenmukaisuus, ihmiskauppa ja orjuus, mutta my\u00f6s toiveikkuus siit\u00e4, ett\u00e4 asioita voidaan my\u00f6s muuttaa.<\/p>\n\n\n\n
Teos nosti pintaan omia au pair -aikojen muistoja. Lontoo oli t\u00e4ynn\u00e4 nannyja ja au paireja vuosituhannen vaihteessa. Nuorehkot naiset saapuivat Englantiin ymp\u00e4ri maailmaa. Omaan kokemukseeni vaikutti paljon se, ett\u00e4 olin perheeni ensimm\u00e4inen au pair ja etenkin se, ett\u00e4 perhe oli kaikin tavoin syd\u00e4mellinen ja reilu.<\/p>\n\n\n\n
Pid\u00e4n t\u00e4llaisista teoksissa, joissa on oikea juoni, joka sitoo tarinoita yhteen ja joka avaa oven uuteen maailmaan. Ranskalainen yhteiskunta ei ole itselle niin tuttu, ja erityisesti suomalaisen eli ulkomaalaisin silmin heijastettuna teos tuo siihen erilaista tarkkuutta.<\/p>\n\n\n\n
Pidin todella paljon my\u00f6s Hintikan erikoisteoksesta Hetken Pariisi on meid\u00e4n<\/em>, mutta \u00c4idin oma<\/em> vei minut eri tavalla menness\u00e4\u00e4n. Vaikka tarinan puitteet ovat raskaat, kuvaa teos kauniisti yst\u00e4vyytt\u00e4, naisten v\u00e4list\u00e4 solidaarisuutta, halua auttaa pyyteett\u00f6m\u00e4sti, ja sit\u00e4 ett\u00e4 tapahtui mit\u00e4 tahansa jokainen on lopulta jonkun \u00e4idin oma.<\/p>\n\n\n\n \u201dNaisia vaadittiin tekem\u00e4\u00e4n lapsia demografisista syist\u00e4, sill\u00e4 lapsia haluttiin maksamaan tulevaisuuden veroja ja erityisesti suurten ik\u00e4luokkien el\u00e4kkeit\u00e4. Min\u00e4kin olin tietenkin n\u00e4hnyt uudet huolestuttavan alhaiset syntyvyystilastot, mutta eiv\u00e4t naiset olleet valtiolle mit\u00e4\u00e4n valkeaa. Jos naiset eiv\u00e4t halunneet nyky\u00e4\u00e4n lapsia, syit\u00e4 piti etsi\u00e4 syvemm\u00e4lt\u00e4. Siksikin \u00e4itiyden ambivalentin kokemuksen piti kiinnostaa kaikkia, mutta valitettavasti naiset puhuivat siit\u00e4 yh\u00e4 edelleen l\u00e4hinn\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n.\u201d<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Onko jokainen lapsi jonkun oma? Ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja koskettava romaani \u00e4itiydest\u00e4, hoivasta, perhesiteist\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4ntymisoikeuskysymyksist\u00e4.<\/p>\n Teos on vahvasti yhteiskunnallinen ja se tutustutti minut anonyymiin synnytt\u00e4miseen, joka on edelleen mahdollista Ranskassa. Romaani on my\u00f6s sukellus ranskalaiseen yhteiskuntaan, sen tapoihin ja luokkaeroihin sek\u00e4 nykyaikaiseen orjuuteen.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":402,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[16,12,15,13],"class_list":["post-401","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoista","tag-aidin-oma","tag-aitiys","tag-pihla-hintikka","tag-ranska"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/401","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=401"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/401\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":405,"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/401\/revisions\/405"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/402"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=401"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=401"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/sivupolkuja.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=401"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}